On kaksi asiaa, joista olen huomannut kesän loppuneen. Silloin, kun yliopistonmäellä sadan metrin matkoista tulee ajallisesti huomattavasti pidempiä kuin aiemmin sekä silloin, kun menee aamuvuoroon eikä löydä rappukäytävästä valoa, on syksyn alku käsillä.
Pimeimmän vuodenajan lähenemiseen viittaa myös se, että iltaisin on vaikeampi nukahtaa. Huomaan olevani siis jonkinlainen pimeän yön eläin ja nukun mieluiten lämpimässä kesäauringossa. Niin tai sitten hermoheikkoisena naisena jännitän niin kovasti taas opiskelun alkua ja kaikkia ratkiriemukkaita kursseja psykoanalyysistä sekä taiteen filosofiasta, että en malta nukkua. Vaikeaa olla malttamaton ihminen. Joskus on tosin mukavaa melkein haljeta jännityksestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti