bingoa ja kaakao polttaa kielen

Löysin bingon. Voittoputkeni alkoi torstaina ja päättyi eilen. Ehdin käydä bingossa kaksi kertaa. päässäni alkaa soida laulu koirasta nimeltä B I N G O ja aloin ymmärtää jännitystä, jonka numeroiden ympyröinti saa aikaan. Toverini ensimmäisellä kerralla halkoi hiuksia, puri kynsiä, hikoili hampaat irvessä ja puristi kynänsä poikki, eikä edes voittanut mitään. Minä luovutin kerran, mutta heti teon tehtyäni aloin jo salaa katsella voittomahdollisuuksiani pois heitetystä kupongista. Olin hölmö. Vanhana istun oikeassa Bingossa, jossa on oikea bingoamiseen tarkoitettu kynä ja toivon, että bingoemännät ovat vielä silloinkin suoraan 1990-luvun alusta. He pukeutuvat neonväreihin ja heidän hiuksensa ovat saaneet yhden jos toisenkin sähköshokin. Vaaleanpunainen huulipuna ja turkoosi luomiväri, voiko sitä enempää enää toivoa!

Muovinen mehupilli kaakaossa! Mitä kummaa! kuumaan juomaan ei saisi laittaa muovista mehupilliä. Pillin paikka on kesäjuomissa. Asioita ei pidä sotkea. Kun kuitenkin kokeilen tätä innovaatiota, huomaan olleeni oikeassa. Pilli imaisee pohjalta sen kuumimman osan ja polttaa kieleni. Mukissa on lusikka ja pilli, ihme ettei vielä sädetikkuja ja ananasrengasta! Asiat tulee pitää yksinkertaisina.

Asunnossani haisee nyt tupakalle. Ihmiset tupakoivat ikkunani alla, mutta kukaan ei laula serenadia ja odota valmiin proseminaarityön kanssa. Huomaan käyttäväni liikaa huutomerkkejä ja tajunnanvirtaa. Keskittymiseni on hukassa. Hetkellinen motivaationi häviää, haihtuu tuon samaisen hajun myötä.

Persepesaantio - Representaatio mielikuvitushahmojen keskellä

Luentosarjat ovat joskus vaarallisia. Ne ajavat miettimään asioita, joita ei tulisi miettiä. Asioita, joita ei tulisi miettiä väsyneenä ja valvoneena. Sama vaikutus on ihmisillä,jotka kutsuvat itseään hassuilla nimillä ja joiden käytös hipoo tavallisuuden rajoja. Kuka imuroi tammensa, kasvattaa mangoja ja kenellä on punainen pallonenä? Henkilö ei voi olla todellinen. Ehkä todellinen hahmo representoi jotain mielikuvitteellista. Kommunikoin hänen kanssaan netissä, eikä minulla ole varsinaista kosketuspintaa taikka näyttöä hänen olemassaolostaan. no okei, ehkä käyn hänen kanssaan myös lounaalla, mutta niin minä leikin pienenä veljeni kanssa Tookin ja Mongin kanssakin. Kukaan muu ei heitä tuntenut taikka nähnyt. Samoin epäilen nykyisiä tuntemiani henkilöitä akateemisen piirin luomiksi mielikuvitushahmoiksi, joiden kanssa me yhdessä leikimme. Entäpä sitten Derrida tai jokin toinen muoti teoreetiikko taikka filosofi? Heidän kanssaan tulee leikittyä vielä enemmän, mutta silloin olen todellakin yksin huoneessa.

Mietin kuitenkin, onko turvallista kysyä jo jonkin aikaa tuntemaltani ihmiseltä, että onko hän todellinen? Entä, jos hän vastaakin kieltävästi. Toisaalta, jos hän on minun luomani hahmo, hän myös toimii niinkuin toivon hänen toimivan. Olen täten vakuuttunut siitä, että jotkin elämääni tällä hetkellä kuuluvat hahmot, eivät ole todellisia. Oletko se juurikin sinä? Jos seuraavan kerran minut kohdatessa huomaat, että katson sinua altakulmain, tiedät mitä mietin. Jos tökin sinua sormella, tiedät että olen jo jäljillä.