Persepesaantio - Representaatio mielikuvitushahmojen keskellä

Luentosarjat ovat joskus vaarallisia. Ne ajavat miettimään asioita, joita ei tulisi miettiä. Asioita, joita ei tulisi miettiä väsyneenä ja valvoneena. Sama vaikutus on ihmisillä,jotka kutsuvat itseään hassuilla nimillä ja joiden käytös hipoo tavallisuuden rajoja. Kuka imuroi tammensa, kasvattaa mangoja ja kenellä on punainen pallonenä? Henkilö ei voi olla todellinen. Ehkä todellinen hahmo representoi jotain mielikuvitteellista. Kommunikoin hänen kanssaan netissä, eikä minulla ole varsinaista kosketuspintaa taikka näyttöä hänen olemassaolostaan. no okei, ehkä käyn hänen kanssaan myös lounaalla, mutta niin minä leikin pienenä veljeni kanssa Tookin ja Mongin kanssakin. Kukaan muu ei heitä tuntenut taikka nähnyt. Samoin epäilen nykyisiä tuntemiani henkilöitä akateemisen piirin luomiksi mielikuvitushahmoiksi, joiden kanssa me yhdessä leikimme. Entäpä sitten Derrida tai jokin toinen muoti teoreetiikko taikka filosofi? Heidän kanssaan tulee leikittyä vielä enemmän, mutta silloin olen todellakin yksin huoneessa.

Mietin kuitenkin, onko turvallista kysyä jo jonkin aikaa tuntemaltani ihmiseltä, että onko hän todellinen? Entä, jos hän vastaakin kieltävästi. Toisaalta, jos hän on minun luomani hahmo, hän myös toimii niinkuin toivon hänen toimivan. Olen täten vakuuttunut siitä, että jotkin elämääni tällä hetkellä kuuluvat hahmot, eivät ole todellisia. Oletko se juurikin sinä? Jos seuraavan kerran minut kohdatessa huomaat, että katson sinua altakulmain, tiedät mitä mietin. Jos tökin sinua sormella, tiedät että olen jo jäljillä.